lauantai 28. toukokuuta 2011

22.5.2011 Jyväskylä - Jämsä - Jyväskylä

Sunnuntaina tehtiin taas vähän pidempi reissu. Tällä kertaa päätimme lähteä katsomaan miltä näyttää Jämsässä. Eteläisin paikka jossa aiemmin oli Päijänteellä käyty omalla veneellä oli Korpilahden satama. Nyt siis tarkoitus tuplata etäisyys kotisatamasta.

Tuulta oli luvattu noin 5 m/s, joten teimme reitin Jyväskylästä Jämsään läntisiä väyliä pitkin. Paluumatka tehtiin sen sijaan itäisiä väyliä pitkin, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Myötätuuleen kun aallokko ei niin paljon haittaa.

Reitin tekoon ja suunnitteluun käytimme Sailmate-palvelua, josta on kehittymässä hyvä reittisuunnittelupalvelu veneilijöille. Kehittymässä siksi, että palvelussa on havaittavissa vielä jonkin verran puutteita ja virheitä, mutta ne varmaan ajan myötä häviää. Ainakin palautteeseen on Sailmatea kehittävästä Nautics Oy:stä vastattu kiitettävästi.

Matkaan lähdettiin Jyväskylästä klo 12:11.

Tuuli muodosti jonkinlaista aallokkoa menomatkalle, joka sai veneen hieman paukuttamaan. Ei kuitenkaan niin merkittävästi, että olisi matkan tekoa haitannut.
 Matkalla etelään kohti Jämsää

Matkan puolessa välissä on Korpilahti, jossa pysähdyimme tankkaamaan ja syömään. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, joten syömään pystyi jo hyvin ulkoterassilla musiikkia kuunnellen. Kesän fiilistä! Ruoka oli jälleen kerran hyvää ja vatsat tuli täyteen. Bensaa vielä pistettiin tankkiin ja sitten jatkoimme matkaa Jämsää kohti.

Vene tankkattavana Korpilahden laiturissa. Huomatkaa uusi kuomu ;)

Maisemat oli Korpilahden jälkeen meille uusia. Läntisiä väyliä pitkin tehty reitti tarjosi vaihtelevamman reitin verrattuna siihen, jos olisimme tehneet reitin suorinta tietä selkien läpi kohti Jämsää. Pari kapeampaa kohtaa sai kapteenin pysymään tarkkana.
Oravasalmi oli reittimme kapeimpia kohtia.

 Karhunsalmessa nopeusrajoitusta noudattaen.

Erikoinen kummeli Karhunsalmen eteläpäässä.


Noin tunnin ajon jälkeen tulimme Jämsänjoen suulle, josta alkoi reilun neljän mpk:n matka kohti Jämsän keskustaa. Jokisuussa huomattiin Ravintola Seilori, jossa emme menomatkalla kuitenkaan pysähtyneet. Hyvä tankkauspaikka paluumatkaa varten näytti kuitenkin löytyneen.

Ravintola Seilori, Hulkkionlahden satamassa.

Jämsänjoen suulla.

  Jämsänjoella.


Jämsänjoen väylä oli paikoin kapeahko ja vetouistelijoita piti välillä väistellä. Nopeusrajoitus alkoi vasta lähempänä keskustaa, joten jokimatka sujui suurimmaksi osaksi normaalia matkavauhtia ajellen. Rannoilla oli viihtyisän näköisiä asuinpaikkoja. Jopa muumitalo oli joen varteen rakennettu.:) Matkalla näkyi myös yllättävän paljon isompia aluksia, lähinnä vanhoja teräspaatteja.

Jämsän keskustan rannassa oli muutama isompikin alus.


Korpilahden satamaan verrattuna Jämsän satama oli vaatimaton. Vieraslaituriin pystyi kiinnittymään pari venettä kylkikiinnitykseen. Ahdasta ei kuitenkaan ollut, sillä olimme sataman ainoa vene. Yöpyminen olisi ollut ilmaista ensimmäisen 2 vuorokauden ajan. Emme jääneet yöksi :)

Seppolan sataman vierasvenelaituri Jämsän keskustan rannassa.


Ennen rantautumista kävimme vielä katselemassa jokea hieman ylöspäin. Yllättävän pitkälle jokea pääsi ajelemaan, vaikka varsinainen väylä taitaa päättyä keskustaan. Rannoilla näkyi kuitenkin muitakin veneitä, joten uskalsimme jatkaa matkaa ylöspäin. Käännyimme takaisin rautatiesillan kohdilta. Varmaan olisi pidemmällekin voinut ajaa. Matkan varrella näkyi monenlaista vesikulkuneuvoa aina saunalautasta järvipelastajien alukseen.

 Aluksia Jämsän rannoilla.


Ennen paluumatkaa kiinnittäydyimme Seppolan satamaan, joka siis Jämsän keskustan vierassatamana toimii. Laiturista on parin sadan metrin kävely torille ja kaupoille. Torilta löytyi Kahvila Akuliina, jossa päätimme juoda kahvit ennen paluumatkaa.

 Kahvila Akuliina.
Aluksemme Seppolan satamassa.


Kahvin ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen aloitimme paluumatkan kohti Jyväskylää. Jämsänjoen suulla pysähdyimme Hulkkionlahden satamaan tankkaamaan. Tankki tuli täyteen ja ei muuten ollut ihan halpaa lystiä. Mittari näytti 200.66 euroa! Aika paljon 26:sta litrasta. No, kassalla tietysti hinta muuttui kohtuullisemmaksi. Ei vaan kuulemma ollut oikein litrahinnan asetus onnistunut mittariin.

Tyyristä bensaa Hulkkionlahden satamassa :)


Ravintola Seilorista jäi hieman huono vaikutelma. Sirukortin luku ei onnistunut ja magneettiraitakaan ei tuntunut olevan vaihtoehto. Myöskään toinen lompakosta löytynyt kortti ei kelvannut. Onneksi apukapteenin sirukortti toimi paremmin ja bensa saatiin maksettua. Pistoolissa oli muuten vielä 95E merkintä, mutta sisällä sanottiin tankissa olevan 98 E10:ä, hyvä niin. Ravintola tuntui olevan paikallisten oluen ystävien suosiossa, joten vähän kapakkamainen tunnelma oli sisällä. Ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Bensaa kuitenkin saatiin ja se riitti meille. 

Paluumatka meni mukavasti myötätuuleen ajellessa. Itäinen reitti oli mukavaa vaihtelua menomatkan läntiselle reitille. Pari kapeampaa kohtaa osui itäisellekin reitille. Myös yksi kadonnut pohjois-viitta aiheutti ihmetystä. Näkyi olevan vedettynä rannalle. Ehkä kuitenkin läntinen reitti oli mielenkiintoisempi ja sitä tulisi seuraavalla kerralla varmaan ajettua.

 Jämsän ja Korpilahden välillä.

Pirttisaaren kapeikko

Korpilahdella pysähdyimme vielä tankkaamaan, vaikka bensa ehkä olisikin riittänyt Jyväskylään asti. Palvelu oli loistavaa tälläkin kertaa. Pistooli tuotiin veneelle asti ja kuulumisia vaihdettiin. Korpilahden satamassa on kyllä ilo asioida!
 
Korpilahden ja Jyväskylän väli oli sen verran tuttua, että oli aikaa vähän laskeskella polttoaineen kulutusta. Kerrankin oli täydet tankkaukset ja gps:n matkamittarin tiedot käytettävissä. Parilla laskutoimituksella sain Jämsän ja Korpilahden väliseksi polttoaineen kulutukseksi 17.17 litraa/tunti ja toisin sanoen noin 0.8 litraa meripeninkulmaa kohti.  Vähän vähemmän mitä aikaisemmin olin arvioinut, että noin 20 litraa tunnissa. Myötätuulella on voinut olla jonkinlainen vaikutus asiaan. Täytyy joskus tehdä samat laskelmat uusiksi toisissa olosuhteissa.

Kotilaituriin saavuttiin kello 20:15 lähes kokonaan tyyntyneessä säässä. Ajoaikaa kertyi 5 tuntia 45 minuuttia ja reissu kesti yhteensä noin kahdeksan tuntia. Matkaa gps:n mukaan kertyi 195 kilometriä. Aika hyvä siivu tuli taas ajeltua. Bensaa paloi arviolta noin 90 litraa, joka tekee pyöreät 150 euroa. Linja-autolla menopaluu olisi ollut 28.20 euroa / henkilö, mutta olihan tämä nyt hauskempaa vesiteitse :)

Hyvin sujui ensimmäinen vähän pidempi reissu tälle kaudelle. Mieleen jäi Korpilahden hyvä palvelu ja kapea Jämsänjoki rantoineen sekä kallis bensa Hulkkionlahdessa :). Satama Jämsässä oli vähän odotettua pienempi. 

Kokonaisuutena varsin onnistunut ja positiivinen kokemus!

Huomioita matkan varrelta:
  - Tarkastuslista reissussa vaadittaville tavaroille ei olisi pahitteeksi
  - Pressun pitäminen paikallaan vaikuttaa yllättävän paljon tuulen vaikutukseen
  - Sailmate-palvelussa tehty reitti oikoi vaarallisesti plotterissa parissa kohtaa! (Infottu Nautics:lle ja asia kuulemma korjataan)
  - Saarien tunnistamisessa kummelit auttaa tosi paljon: kummeli kartalla -> missä näkyy luonnossa.
  - Joutsen lentää kovempaa kuin perus HT-vene kulkee :)

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

11.5.2011 Geokätköilyä veneillen

Keskiviikko-iltana aurinko paistoi, joten suuntasimme taas vesille. Ettei ihan menis päämäärättömäksi huviajeluksi, niin yhdistimme toisen harrastuksen, geokätköilyn, samaan reissuun.

Nopeahkolla etsinnällä www.geocaching.com-kätköilysivustolta löytyi kolme kätköä jotka oli molemmilla etsimättä ja kohtuullisen matkan päässä: GC2KY6Z Kadonneen saaren aarre, GC1QATR Haikan majakka - Lighthouse Haikka, sekä GC1PVG3 Raudanlahden lintutorni.

Lähtiessä vähän epäilimme, että pääseekö kätköjen lähelle rantautumaan, mutta ajattelimme käydä ainakin kokeilemassa. Lähestyminen kaikille kätköille osoittautui lopulta mahdolliseksi näinkin "isolla" veneellä. Kone piti kaikilla kätköllä nostaa ylös ja liikkua melalla vauhtia antaen ja pohjaa tähystäen.

Kadonneen saaren aarre -kätkö oli helpoin. Perille päästiin pohjamudista melalla työntäen. Haikan majakka -kätkön lähestyminen vaati jo parin metrin kävelyä matalassa rantavedessä, joskin lopuksi vene saatiin niin lähelle, että toinen meistä selvisi kuivin jaloin. Kolmas kätkö, Raudanlahden lintutorni, oli fyysisesti vaativin lähestyä, kun jouduimme tunkemaan aluksemme läpi kaislikkoisen mutapohjan. Tehtävää hieman helpotti jonkun toisen veneilijän jättämä aukko kaislikossa.

Alus parkissa Raudanlahden lintutorni -kätkön edustalla


Mikäli kätköilyn ja veneilyn yhdistäminen kiinnostaa, niin lähistöllä on myös muutama muu kätkö. Esimerkiksi Kalasaaressa on kätkö (GC2CBFB) ja sinne pääsee kiinnittymään ihan laituriin. Lisäksi Keiteleen puolella on moniakin kätköjä veneellä haettavaksi. Lisätietoa kätköilystä löytää osoitteesta www.geocache.fi ja www.geocaching.com.

Kätköilyn lomassa kävimme myös pyörähtämässä Muuramen venerannassa, kun aiemmin emme olleet paikalla käyneet. Väylä rantaan oli mutkainen ja kapea, mutta mukava ajella.



Riihivuoren laskettelurinteet

 
 Muuramen Saarenlahden veneranta kauempaa
  
Muuramen Saarenlahden veneranta lähempää 

Mukava iltalenkki jälleen kerran. Vedet ja ilmat sais lämmetä, niin ei tarviis potea montaa päivää kurkkukipua reissun jälkeen, niinkun tällä kertaa kävi :)

18.5.2011 Tukkeja ajelehtii päijänteellä

Korpilahden järvipelastajat varoittelee veneilijöitä ajelehtivista tukeista Kärkisten salmen ja Kuminan eteläkärjen välisellä alueella:

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/pientukkeja-ajelehtii-p%C3%A4ij%C3%A4nteell%C3%A4-korpilahdella/672430

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

8.5.2011 Fend-fix -lepuuttajan pidike testissä

Talvella messuilta ostettu Fend-Fix -pidike osoittautui kevään ensimmäisellä veneajelulla varsin toimivaksi tuotteeksi. Käyttö oli helppoa ja juuri niin kätevää kuin myyjän esittely ja mainosvideo antoi luvan odottaa. Fendari oli helppo säätää yhdelläkin kädellä oikealle korkeudelle. Myös paikalleen asettaminen ja pois otto oli nopeaa ja helppoa.

 
Fend-fix kaiteeseen asetettuna

Pidikkeen asennus fendarin naruun on yksinkertaista ja helppoa. Naru vain pujotetaan pidikkeen reiästä läpi. Narun vapaaseen päähän kannattaa tehdä pujotuksen jälkeen solmu ettei fendari pääse putoamaan järveen otteen irrotessa vahingossa narusta.

Fend-fix pidike fendarin naruun pujotettuna

Ostos osoittautui siis onnistuneeksi! Mitään huonoja puolia tai parannettavaa ei käytännön kokeilussa noussut esiin. Ainut käyttöä rajoittava tekijä on kiinnikeen sopivuus oman veneen kaiteeseen tai vaijeriin. Omassa veneessä kiinnikeen koko osoittautui kuitenkin kaiteeseen täysin sopivaksi. Suosittelen lämpimästi kaikille veneilijöille!
(Kuvat: Laura H.)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Älyviitta - Uusi erikoismerkki

Turussa on otettu käyttöön uusi älyviitta. Viitta on keltaisen värinsä ansiosta erikoismerkki joka ei varsinaisesti ohjaa vesiliikennettä. Viitta osoittaa erityistä aluetta, laitetta tai aluetta.

Viitalta reaaliaikaisesti saatavia tietoja ovat:
- Aallon korkeus
- Veden virtaama
- Lämpötila
- Veden sameus
- Öljyn tunnistus
- Sinilevän tunnistus

Lisätietoja:
Port of Turku / Turun sataman pääväylälle asennettiin älyviitta