keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Öljysäiliön anturin korjaus

Pitkän venenreissun jälkeen, kun pahin veneilyvimma oli taas tyydytetty vähäksi aikaa, otin veneen kuiville huoltoa varten. Heinäveden reissulla toimimattomaksi todettu öljysäiliön anturi oli tällä kertaa huollon tarpeessa.

Öljysäiliö ja anturi paikallaan.

Anturi lähti irti kohtuu helposti, kun irroitti öljysäiliön neljä ruuvia irti koneen kyljestä. Anturi itsessään oli kiinni säiliön päällä pelkän kumihatun avulla. Anturissa oli neljä johdinta, joista kolme oli pikaliittimillä kiinni koneen toisella puolella ja neljäs johto oli kiinnitetty öljysäiliön kiinnitysruuvin alle.

Varsinaista vikaa tai jumistusta ei anturistä löytynyt, mutta todennäköinen syy toimimattomuuteen näyttäisi selvinneen. Maadoitusjohto oli ilmeisesti löystynyt ruuvin alta, jolloin öljymittari näköjään näyttää öljynsäiliön olevan puolillaan (asteikko: tyhjä=punainen, puolillaan=keltainen,täysi=vihreä) Olin ihmetellyt aiemmin, että miksi mittari näyttää keltaista vaikka öljynsäiliön pistää täyteen. Tämä sopii hyvin löystyneeseen maadoitusjohtoon.

Kiristin maadoitusjohdon ja testasin anturia ensin tyhjänä ja sitten täytenä. Hyvin näytti toimivan. Nyt vain käytännön testiä todellisissa olosuhteissa. Jos vielä temppuilee, niin täytyy sitten harkita koko anturin vaihtamista.

 Öljysäiliön anturi irroitettuna


Huollon kohteena oli siis Yamaha 70hv BETO vm. 90.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Soisalo-saaren kierto

Tiistaina 21.7.2010 päätimme toteuttaa aiemmin suunnitellun Soisalo-saaren kiertämisen moottoriveneellä. Matkalle lähti viisi henkeä eväsreppuineen ja pusseineen. 

Matkaan lähdimme Varkaudesta Haijanvirralta puoli kahdeksan aikaan aamulla. Ensimmäinen pätkä ajettiin Leppävirran vanhaan laivarantaan jossa suoritimme välitankkauksen. Paikalle saavuttiin noin klo 09:15, mutta tankkauspiste aukesi vasta kymmeneltä. Päätimme jäädä odottelemaan. Paikan ohi oli juuri menossa tukin uitto, jota jäimme odotellessamme tarkkailemaan.

VP:n Rantaparkki / Vanha laivaranta Leppävirralla


Hinaaja Säyne työssään kahden apuhinaajan kanssa.

Leppävirralta jatkoimme matkaa Konnuksen kanavan läpi kohti Kuopiota. Matkalla meitä tuli vastaan näkemistäni vesikulkuneuvoista tähän asti erikoisin ja samalla ehkä omaperäisin. Makuupaikat tässä aluksessa oli arviolta kahdelle tai kolmelle ja ulkotilaakin mukavasti :).

Erikoinen vesikulkuneuvo

Puutossalmen lossin jälkeen aloimme seuraamaan itään päin menevää väylää, joka johti Ritoniemen sataman ohi kohti Heinäveden reittiä. Pysähdyimme  Ritoniemessä kahvilla ja jalottelemassa. 

Puutossalmen lossi. Horisontissa myös Puijontorni ja mäkihyppymäki

Ritoniemen satama järveltä päin

Ritoniemen sataman hiekkaranta


Pienen tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Kiersimme Ritoniemen kärjen, joka siis on Soisalo-saaren pohjoisin kärki ja suuntasimme kohti Vehmersalmea. Vehmersalmen silta näkyikin heti niemen kärjen kiertämisen jälkeen.

Vehmersalmen silta


Heti sillan jälkeen oli myös Vehmersalmen satama, mutta siinä emme pysähtyneet, vaan jatkoimme matkaa.

Vehmersalmen satama


Jonkin matkaa Vehmersalmen jälkeen tuli Kukkarinselkä, jossa meidät "yllätti" kova tuuli. Aallokko oli kohtalaisen kovaa ja sivutuuli pärskytti HT-veneemme perälle, joten jouduimme laittamaan kuomun kiinni ja jatkamaan matkaa kuomu suljettuna. Myös matkavauhtia piti hieman pudottaa, sillä keulassa istuvien matkaajien matkustusmukavuus kärsi pahoin tuossa aallokossa.

Kukkarinselän jälkeen reitti muuttui kapeammaksi ja tuulesta ei enää ollut haittaa. Vähän ennen Karvion kanavaa olisi ollut lyhyen matkan päässä reitiltä myös Varistaipaleen kanava, joka olisi voinut olla näkemisen arvoinen paikka. Päätimme kuitenkin jättää sen tällä kertaa väliin. 

Kallioisia rantoja Heinäveden reitillä oli paljon.

Kapeahkoa väylää reitillä

Karvion kanavan yläpuoli

Matka jatkui kapeaa Heinäveden reittiä aina Karvion kanavalle saakka, jossa pysähdyimme syömään. Huoltoaseman ruokalista näytti aluksi vajaavaiselta, mutta tilaamamme pitsat olivat kuitenkin hyvät ja olisi paikassa ollut seisova pöytäkin, mutta sen olemassa olon huomasimme vasta jälkikäteen. 

Karvion kanavalla saimme seurata minkälaisen härdellin saa aikaan, kun pysäköi aluksensa tankkauslaituriin kaupassa käynnin ajaksi. Aluksen vieressä pörräsi kuusi vesijettiä ihmettelemässä tilannetta. Tankkaamaan olisi halunnut myös yksi purjevene sekä yksi mottorivene. Asiaa kävi ihmettelemässä myös huoltamon henkilökunta, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Lopulta aluksen omistajat kuitenkin tulivat paikalle ja lähtivät pois laiturista. Ajattelematonta toimintaa aluksen kapteenilta, mutta lopulta kaikki kuitenkin saivat tankkinsa täyteen. Odottaa piti lähes puoli tuntia.

Karvion kanavan jälkeen jatkoimme matkaa Kermajärven yli koillisrantaa myötäillen kohti Kerman kanavaa. Ennen kermajärveä moottorimme sammui kahdesti kesken ajon ja koimme jännittäviä hetkiä. Syyksi paljastui kuitenkin onneksi "vain" tyhjentynyt öljysäiliö. Ilmeisesti öljysäiliön anturi oli jumittunut, eikä siksi varoittanut meitä öljyn loppumisesta. Moottorin automattiikka sammutti kuitenkin koneen, kun öljyä ei enää voitu sekoittaa bensaan. Öljyä lisättiin kanisterista ja matka jatkui ilman ongelmia. Säikähdyksellä siis selvittiin ja päädyttiin Kerman kanavalle. Heti Kerman kanavan jälkeen oli Vihovuonteen kanava. 

Kerman kanava

Vihovuonteen kanava

Vihovuonteen kanavan jälkeen tuli vastaan Vääräkosken avokanava, joka oli aivan uuden lainen kokemus tälle veneseurueelle. Kanavassa ei ollut sulkuja, mutten liikennevalot oli ja muutenkin toiminta tässä itsepalveluperiaattella toimivassa kanavassa muistutti aivan normaalia kanavaa. Tähän kapeaan ja mutkaiseen kanavaan mentiin vuorotelleen eri suunnista. Ensin odottelimme vastaantulijat jonka jälkeen me toiseen suuntaan menijät saimme vuoron. Eipä tuohon kanavaan kieltämättä olisi vastaantulijan kanssa oikein mahtunut.

Vääräkosken avokanavan odotuslaituri


Vääräkosken avokanavassa


Avokanavan jälkeen matka jatkui Ruokoveden halki Pilpan kanavalle. Pilpan kanavaan satuimme juuri sopivasti, joten emme joutuneet odottamaan lainkaan. Tämä kanava olikin meidän viimeinen Heinäveden reitillä. Matka jatkui Koukunpolven jyrkän käännöksen ja muutaman pienen selän läpi kohti Oravin satamaa. 

Pilpan kanava sulku avoinna.


Reimariviidakkoa

Oravin satama

Satama oli viihtyisän oloinen, mutta tunnelmaa latisti useat kahvilaan ja kauppaan saapuneet humalaiset, joiden tönimisestä ja kyselyistä saimme osamme. 

Tankkasimme täällä veneen taas täyteen bensaa. Huomasimme tankatessa, että bensatankin korkki, joka sijaitsee veneen uimatasolla, oli jäänyt edellisellä tankkauksella auki. Vettä oli tankkiin varmaan muutama pisara roiskunut, mutta eipä tuo ajoa haitannut.

Matka jatkui kahvitauon jälkeen aluksi normaalia väylää ja lopuksi syväväylää Taipaleen kanavalle. Tällekin kanavalle saavuimme juuri sopivaan aikaan. Sulut olivat menossa jo kiinni, mutta valvojan huomatessa veneemme, sulut aukesivat uudestaan ja sulut ylävirtaan alkoi meidän ajettua kanavaan.

Sulutuksen jälkeen kävimme Taipaleen vierassatamassa tankkaamassa tankin täyteen ja sen jälkeen ajoimme kotisatamaan Haijanvirralle. Matkalla tuli vastaan samainen hinaaja, jonka olimme leppävirralle nähneet. 

Stora Enson varkauden tehtaat reitin varrella

Kotiin savuttuamme huomasimme videokameran olevan kadoksissa. Se kuitenkin löytyi digikameran avulla veneen pohjan ja kannen välistä, jonne sen epäiltiin pudonneen.

Näkymä veneen pohjaan, jonne ei ilman kameraa päässyt näkemään :)



Loppu yhteenvetona voisi sanoa, että loistava reissu jälleen kerran. Heinäveden reitti oli mielenkiintoisempi kuin mitä olin etukäteen ajatellut. Reitti oli mutkainen ja kapea, joka teki reitistä todella vaihtelevan ja mielenkiintoisen. Reissu oli muutenkin opettavainen avokanavineen, tuulisine keleineen ja koneen sammumisisineen. Matkaa kertyi 244 kilometriä ja aikaa kului 12.5 tuntia. Liikkeelläoloaika oli 8 tuntia 10 minuuttia. Keskimääräinen liike 30km/h, josta suurin osa on normaalia matkavauhtia (noin 40km/h). Bensaa kului noin 115 litraa. Sää olisi voinut olla parempinkin. Aurinko paistoi vai paikoin. Vettä ei kuitenkaan onneksi satanut kuin parissa kohdassa vähän aikaa.

Jälkitoimenpiteenä täytyy tarkastaa ja mahdollisesti vaihtaa öljyntasoanturi, ettei vastaavaa mottorin sammumista pääse jatkossa tapahtumaan. Aiemmin kesällä anturi oli todettu toimivaksi.







torstai 8. heinäkuuta 2010

Garmin GPSMAP 526s

Innostuinpa hommaamaan karttaplotterin veneeseen. Aikaisemmin kesällä tekemäni vertailun perusteella päädyin Garminin GPSMAP 526s malliin. Plotteri maksoi Marinea-verkkokaupassa 689 euroa. Lisäksi ostin Suomen järvet kattavan Garmin BlueChart g2 vision kartan, joka samaisessa verkkokaupassa maksoi 289 euroa. Yhteensä paketille kertyi postikuluineen hintaa 991 euroa.
 
Plotterin käyttöönotto ja asennus sujui helposti ja nopeasti. Kaksi piuhaa jännitesyöttöä varten kiinni ja teline kolmella ruuvilla pulpettiin.

Plotteri asennettuna ohjauspulpettiin.

Asennuksen jälkeen kävin suorittamassa alustavaa testausta plotterille.Merimerkit vaikuttivat aluksi liian pieniltä, mutta valikosta löytyi asetus, jolla merkit sai isommiksi. Muuten ensivaikutelma oli todella hyvä.

Garmin G2 Vision katoissa on reititysominaisuus, jota myös testasin. Huomasin yllätykseksi, että reitti ei mennytkään väyliä pitkin, vaan ilmeisesti nopeinta mahdollista reittiä. Toisaalta hyvä niin. Ehkä jostain voi valita eri optioita reitiykselle, täytyy tutustua lisää myöhemmin.

 
Plotterin näkymä reittiä ajettaessa.

Näyttö vaikutti oikein hyvältä ja kirkkaalta. Ainakaan tämän testauksen aikana ei ollut mitään ongelmia auringonvalon suhteen. Myös näytön päivitys vaikuttaa sujuvalta.  Koko tuntuu ihan riittävältä, vaikka joidenkin kertomuksien mukaan viisitummainen näyttö on hieman liian pieni. Kosketusnäyttö olisi plussaa, mutta sellaista tässä mallissa ei ole.


Plotteri tositoimissa.

Hyvältä hankinnalta vaikuttaa. Täytyy tutustua ominaisuuksiin tarkemmin ja testailla lisää...

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Varkaus - Kuopio - Varkaus

Sitten vuorossa hieman pidempi veneretki kuin mitä tähän asti on totuttu. Retken suunnittelu sai alkunsa Varkaudessa järjestetystä höyrylaivaregatasta ja ajatuksesta yhdistää samaan reissuun pieni veneretki Saimaalla. Veneretken päämääräksi valittiin Kuopio, sillä siellä sattui olemaan samana viikonloppuna viinijuhlat.

Reissu sai alkunsa 3.7.2010 lauantai aamuna jolloin vene nostettiin traileriin Päijänteen rannalla ja matka kohti Varkautta oli valmis alkamaan. Veneen lasku Saimaalle suoritettiin Könönpellon venerannasta ja siinä samalla kyytiin pakattin reissuun tarvittavat varusteet. Loppujen lopuksi sää oli koko reissun ajan niin hyvä, että mukaan varattuja lämpimiä vaatteita ei tarvittu.


Haijan kanava.

Matka kohti regattaa alkoi Haijan kanavan kautta kohti Taipaleen kanavaa, jossa höyrylaivaregatta järjestettiin. Kanavaa ennen on pitkä pätkä 9km/h nopeusrajoitusaluetta.


Taipaleen kanava.

Sulkuun päästiin hyvällä tuurilla suoraan, sillä lukuisia muitakin venekuntia oli menossa Taipaleen kanavan alapuolella regattaa seuraamaan. Sulutuksen jälkeen rantauduimme museokanavan luona olevaan vanhaan kivilaituriin ja siitä sitten kävellen tutkimaan höyrylaivoja hieman tarkemmin. Höyrylaivoissa oli avoimet ovet 15-17 välisena aikana. Laivoihin tutustuminen sujui helteisessä säässä leppoisasti ja aika meni nopeasti. Väki laivoissa on ystävällistä ja heitä jututtamalla sai kuulla monenlaista tarinaa alusten historiasta. Mukana regatassa oli noin 20 höyryllä kulkevaa alusta. Lisätietoja höyrylaivoista: Suomen Höyrypursiseura ry


Regatta.

Regatan jälkeen vuorossa oli uusi sulutus Taipaleen kanavassa ylävirtaan ja sieltä sitten kokka kohti Kuopiota noin puoli seitsämän aikaan illalla. Varkaudesta ajoimme kohti Leppävirtaa Sailmate palvelun avulla suunniteltua reittiä pitkin. Ensimmäisen kerran vauhtia hiljennettiin noin puolen tunnin ajon jälkeen Leppävirralla nopeusrajoituksen vuoksi. Leppävirralla on 6700m pitkä pätkä aluetta jossa saa rajoituksen mukaan ajaa ainoastaan 9km/h nopeutta.


Konnuksen kanava.

Noperusrajoitus alueen jälkeen matkavauhtia ennätettiin pitää alle 10min kun saavuimme jo Konnuksen kanavalla. Kanavassa sulutus meni todella nopeasti, sillä korkeuseroa on ainoastaan 0,6 metriä. Kanavan jälkeen noin ilta kahdeksan aikoihin olimmekin jo Puutossalmen lossin lähettyvillä ajamassa kohti edessä häämöttävää Puijon tornia. Tästä suuntasimme Kuopion matkustajasamaan, sillä majapaikan avain oli määrä noutaa ilta yhdeksään mennessä. Majapaikkana toimi lähellä satamaa sijaitseva kesähotelli Lokki. Vene ankkuroitiin Maljalahden vierasvenesatamaan, joka sijaitsee aivan matkustajasataman vieressä. Rantaumiseen saimme opastusta satamaan aiemmin saapuneilta turisteilta.


Maljalahden vierasvenesatama.

Tästä sitten suunnistimme illan viettoon, tosin viinijuhlat jäivät väliin. Ilta meni pääasiassa satamassa sijaitsevan ravintola Albatrossin tarjonnasta nauttien. Sunnuntaina hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme satamaan syömään muikkuja aamiaiseksi ja seuraamaan BMW Beach Volley Pro Tour avauskilpailua.


BMW Beach Volley Pro Tour.

Kotimatkalla suuntasimme tutustumaan Kuopion nähtävyyksiin vesiltä käsin. Vierasvenesatamasta otettiin suunta kohti Rönön siltaa. Tästä sitten syväsataman ohi kohti saaristokatua. 2008 vuoden loppupuolelle valmistunutta saaristokatua ei näkynyt ollenkaan mukana olleessa merikortissa, mutta matka sujui hyvin Ellen Thesleffin sillan ali. Sillan jälkeen suuntasimme kohti Keilakantaa ja siinä sivussa yritimme vilkuilla asuntomessualuetta. Messutalot tosin eivät erottuneet meidän reitille.


Keilakannan silta.

Paluumatka meni pientä huviajelua lukuunottamatta samoja reittejä kuin menomatka. Konnuksen kanavalla pysähdyttiin tauolle ja osattiinpa ajoittaa tauko juuri kesäteatteri esityksen alkuun ja sehän tarkoitti valtavaa tungosta kahviossa. Helteessä jonotettiin kahvia pitkä tovi ja käytiinpä tutustumassa jonkinlaiseen museoon kanavan pihalla. Loppumatka menikin jo ilman sen erikoisempaa ohjelmaa. Vene trailerissa pääsimme takaisin Päijänteen rannalle noin ilta kymmenen aikoihin.


Konnuksen kanavan museo / Vanhat pelastusliivit.

Tietoja reitistä:
- Menomatkan pituus: 78km (suoraan Varkaus - Kuopio väli)
- Menomatkan keskinopeus: 36km/h
- Paluumatkan pituus: 81,4km

Reitti kartalla:

View Larger Map

Valomaston tiivistys

Veneen kunnostuksessa oli tällä kertaa vuorossa valomaston tiivistäminen. Edellinen omistaja oli ilmeisesti jo vuotoa havainnut ja yrittänyt korjata ongelman maston juuren tiivistämisellä. Tästä ei kuitenkaan ole ollut juurikaan hyötyä, sillä maston yläosassa oleva musta lippa kerää sadevettä ja tyhjentää itsensä mastoputken sisään lipassa olevasta reiästä. Maston alaosassa on reikä veden poistuloa varten, joten maston sisälle menevästä vedestä ei normaalitilanteessa ole haittaa. Maston johtojen läpiviennin tiivistys oli kuitenkin hapristunut ja vesi pääsi valumaan maston sisältä veneen sisälle. Korjausta kaipasi siis lähinnä tuo läpiviennin tiiveys.

Maston juuri edellisen omistajan jäljiltä.

Tiivistysaineeksi valitsin nettisurffailun perusteella venekäyttöön tarkoitetun Sikaflex 291 massan. Massaa oli saatavilla erikokoisina tuubeina, joista valitsin 100 ml koon. Hintaa tuubilla oli Motonetissä 7.50 euroa.

100 ml sikaflex tuubi

Irroitin maston veneen katolta ja hioin pois entiset tiivistysmassan jäänteet pois. Veneen katosta hioin massat pois kohtuu sileällä hiomapaperilla. Maston osien hionnassa käytin porakoneen päässä olevaa metalliharjaa. 

Valojen johdot oli sen verran kuluneet ja teipatunnäköiset, että päätin uusia johdot. Läpiviennin tiivistämisessä piti käyttää hieman mielikuvitusta ja päädyin tekemään tiivistyksen kutistesukan ja sikaflexin yhdistelmällä. Esin laitoin johtoihin reilusti sikaflexiä ja sitten kutistin päälle kutistesukan kuumailmapuhaltimella lämmittämällä. Sen jälkeen työnsin kutistesukan maston alumiinisesta kannasta läpi ja tiivistin vielä kannan ja kutistesukan välin sikaflexillä. Annoin tämän virityksen kuivua yön yli.

Johtojen tiivistystä sikaflexillä.

Seuraavana päivänä menin veneelle ja laitoin maston kiinni. Ensin pistin veneen katolle läpiviennin kohdalle sikaflexiä ja sen jälkeen ruuvasin maston kannan kiinni. Sikaflex-massa jäi kannan ja katon väliin tiivistämään ja pitämään kantaa paikallaan. Maston ruuvasin sen jälkeen kantaan kiinni ilman mitään tiivistystä, sillä maston kannan reikä tyhjentää maston kannan vedestä, joten kannan ja mastotolpan välin tiivistäminen on melko turhaa. Suurin osa vedestä tulee maston yläosassa olevasta lipasta. 

Aika näyttää tuliko tiivis, mutta ainakin vaikutti aika onnistuneelta tiivistykseltä. Aikaa meni muutama tunti, joten ei mikään kovin iso homma. Sotkuista sen sijaan oli, sillä Sikaflex ei meinaa lähteä millään irti käsistä tai mistään muualtakaan :)